Hellitä hetkeksi!

Tee seuraava harjoitus ihan mielen virkistykseksi. Harjoituksen voi tehdä puolison kanssa tai yksin. Jos et saa houkutelluksi puolisoa mukaan – käytä seinää.


Asettukaa seisomaan kasvotusten noin puolentoista metrin päähän toisistanne. Käykää nojaamaan toisianne vastaan siten, että kämmenet ovat vastakkain. Seisokaa mahdollisimman kaukana toisistanne ja yrittäkää sitten työntää toisianne nurin. (Jos teet harjoituksen seinän kanssa – yritä kaataa se). Kyseisessä asennossa yrittäkää saada sitten jotain järkevää aikaiseksi. Voitte vaikka siivota, laittaa ruokaa, pukeutua, kasvattaa lapsia, hoitaa parisuhdetta… ihan mitä vain voitte yrittää eikä onnistu.

Harjoitus ei ole keksitty ihan tyhjästä. Se on selkeytetty kuvaus siitä tarinasta, minkä perheneuvojan huoneessa kuulen varsin usein. Elämä ei oikein suju. Keskustelu ei toimi, läheisyys puuttuu, puolisot eivät koe saavansa toiselta sitä, mitä tahtovat. Ja kun vika kuitenkin on tuossa toisessa – yritän muuttaa häntä. Eikä siitä tule mitään. Tuosta asennosta ei kumpikaan voi paeta yhtään mihinkään. Jos jompikumpi irrottaa – molemmat kaatuvat. Lukossa ollaan. Eikä itsensä muuttaminen onnistu yhtään sen paremmin.

Harjoitukselle on vaihtoehtokin. Ota puolisoa kädestä ja vedä. Ja yllätys yllätys – puoliso ei voi tehdä muuta kuin vetää takaisin. Ja samassa lukossa ollaan. Muuttaminen ei onnistu. Muutosta ei tapahdu.

Tavallisin neuvo, minkä annan asiakkailleni on tämä: ”Lopettakaa!” Hellittäkää hetkeksi. Älkää tehkö mitään. Lopettakaa tuo yrittäminen – se mitä olette yrittäneet kenties jo pitkänkin aikaa. Sehän ei toimi.

Muutos alkaa pysähtymisestä. Muutos alkaa siitä, ettei työnnetä eikä vedetä. Noustaan seisomaan – ja katsellaan missä ollaan. Kun molemmat seisovat omilla jaloillaan ollaan vapaita tekemään jotain uutta – korjaamaan asioita.

Kuulostaa helpolta – ja niin se onkin. Liian helppoa – ja siksi vaikeaa.

 
Seppo Apajalahti, perheneuvoja
Julkaistu Osviitta 1/11