HALUAN MUUTOSTA

”Haluan muutosta! Tuntuu kuin olisin jo pitkään elänyt jonkun toisen elämää!” huudahtaa 45-vuotias nainen. Hän on joitakin vuosia sitten havahtunut kokemaansa tyytymättömyyteen ja pahaan oloon. Työ, avioliitto, lapset - kuin raiteita pitkin. Aivan niin kuin on halunnutkin, mutta joku kaivertaa. Elämä on vain mennyt. Enimmäkseen on tullut kuunneltua muiden toiveita ja tahtoa. Ei ole ollut aikaa miettiä missä itse menee ja mitä oikeastaan toivoisi. Nyt on iskenyt melkein pelottavan voimakas halu muuttaa elämä. Paha olo pakottaa siihen. Entinen ei enää riitä, mutta jotenkin hukassa on itsensä ja uuden suunnankin suhteen. Kaikki on oikeastaan ihan hyvin, mutta…


Tällainen tarina on hyvin tyypillinen 40-50 vuoden tietämillä . Inventaarion tarve iskee tavallisesti ”elämän puolivälissä” tai kun liian pitkään on kuljettu kuuntelematta omia ajatuksia ja tunteita.

Tähän vaiheeseen kuuluu pohtia sekä mennyttä että tulevaa. Mitä vielä haluan tulevaisuudelta? Kenen toiveita olen toteuttanut? Ehdinkö saavuttaa unelmiani vai onko jo liian myöhäistä? Joku pysähtyy karmivaan tosiasiaan: minulla on elämätön elämä. Vakavan pohdinnan alle joutuvat tyypillisesti paitsi parisuhde ja työ myös suhde vanhempiin ja omiin juuriin. Tyypillisiä tunteita ovat ahdistus, levottomuus ja muutoksenhalu. Jotkut laittavatkin uusiksi kaiken ammattia, parisuhdetta ja ulkonäköä myöten. Elämässä asetettujen tavoitteiden saavuttaminenkin saattaa pudottaa tyhjyyteen. Tässäkö tämä oli? Mitä on enää tavoiteltavaa.

Keski-iän kriisi voi olla koetteleva ja hämmentävä vaihe, mutta välttämätön. Ihmisen on syytä osata pysähtyä katselemaan elämäänsä, jotta se mikä ei ole kohdallaan voisi muuttua. Aina ei ole tarvetta todella muuttaa kaikkea eikä kumppani ole aina syypää kaikkeen pahaan oloon. Voi olla, että pääsyy pahaan oloon ei ole kenessäkään toisessa ihmisessä, vaan siinä, että on sivuuttanut itse itsensä. Silloin täytyy uudelleen tai ensimmäistä kertaa kohdata oikeasti itsensä.


Jos tunnistat olevasi sisäisessä kriisissä

• Pysähdy katselemaan elämääsi rehellisesti ja kuuntele itseäsi: omia toiveitasi ja pettymyksiäsi
• Toteuta muutoksia viisaalla harkinnalla, mutta älä jumitu pelkkään harkintaan. Jos haluat muutosta, sinun on toimittava sen eteen. Muista myös, että voit muuttaa vain itseäsi, et muita.
• Puhu ihmisten kanssa. Moni muu kokee samaa. Jos kriisiydyt pahasti, älä jää yksin ja hanki tarvittaessa ammattiapua.
• Ahdistukselle ja levottomuudelle voi olla monta syytä: luonnollinen kehitysvaihe, masennus tms. psyykkinen sairaus, kasauma selvittämättömiä asioita, elämän tarkoituksettomuus, hengellinen etsintä, toimimaton parisuhde tai muut ihmissuhdeongelmat, vaihdevuodeoireet. Mieti mikä se sinun kohdallasi voisi olla ja etsi ”lääke” sen mukaan.


Keski-ikä ei ole elämän loppu, vaan kenties vasta sen alku!





Mia Kähärä

VAIKENEMISEN SOLMU

Monessa kodissa tunnetaan solmu nimeltä vaikeneminen, joko pitkältä ajalta tai hetkellisesti.

Se on solmu, joka lähtee syntymään, kun tärkeitä asioita jätetään kertomatta.

Monta asiaa jää kertomatta, kun toisesta on tullut itsestään selvä ja luullaan, että toinen tietää sanomattakin, mitä minä ajattelen. Ei kerrota: ”Olet tärkeä minulle” eikä ” Minua harmittaa se, että sinä…” Ollaan hiljaa, koska toinen ei koskaan ota todesta tai kun oma puhumisen taito on niin huono. Vaietaan, kun ei uskalleta kertoa kuinka paha on olla. Vaietaan siitä pelosta, että syntyy riita tai kaikki sortuu. Vaietaan, kun on salattavaa tai vaietaan, kun on itseltäänkin niin hukassa, ettei tiedä mitä toiselle sanoisi.

Syitä hiljaisuuteen on monia, todellisia ja turhia.

Ja niin alkaa möykky kasvaa. Pitkään sisällä pidetyt asiat tekevät hiljaista, mutta tehokasta tuhotyötä. Maton alle lakaistu tulee kuitenkin vähitellen näkyviin ilmapiirin muutoksena. Rakkauden ja hyvän yhdessä olemisen tilalle tuleekin etäisyys ja epäluulo, pahimmillaan viha ja täydellinen mykkyys.

Kun sydän tahtoisi sanoa: ” Minä kaipaan sinua.”, suu raivoaa: ”Aina sinä olet töissä!” tai ” Sinua se ei seksi kiinnosta. ” Tai kaipausta ei verhota edes riitelyyn. Ollaan sitten hiljaa.

Hiljaisuuden takana on paljon yksinäisyyttä ja pettymystä.

Miksi onkaan niin vaikeaa sanoa sitä, mikä on totta?

* Vaikenemisen solmussa, ja mielellään jo ennen sitä, voit miettiä, mitä oikeasti haluaisit kertoa kumppanillesi ja mikä sinua estää.  Selvitä ensin itsellesi, mitä suhteelta haluat.

* Todennäköisesti tiedät, mitkä ovat niitä asioita, joista vaikeneminen pahentaa suhdetta.

Sellaiset asiat on parempi kertoa heti eikä kuvitella, että ne maton alle lakaistuina haihtuisivat pois.

* Ole sinnikäs ja rohkaise itseäsi sillä tiedolla, että asioiden selvittely kannattaa.

Puhumattomuus on takuuvarma tapa altistaa suhde ongelmille: etääntymiselle ja sitä myötä esim. uskottomuudelle. Puhumalla ajoissa voit ennaltaehkäistä tällaisia ongelmia.

* Vastuu kertoa ajatuksistasi ja tunteistasi on aina sinulla, ei koskaan toisella. Jos toinen ei halua kuunnella tai ottaa sinua todesta, et voi sille mitään. Kuuntelu on hänen vastuullaan.

*Ei kannata luovuttaa heti, jos toinen ei ymmärrä. Ymmärtäminen ei ole aina tahdosta kiinni.

Pyri kertomaan asiasi selkeästi esim. toivoisin, että vietämme enemmän aikaa yhdessä. Pelkään, että meille tulee ero, jos asiat eivät muutu.

* Ole myös itse valmis avoimesti kuuntelemaan, mitä toinen ajattelee ja näkemään, mikä on sinun osuutesi ristiriidoissa.

* Jos puhumisen kynnys on suuri, voit myös kirjoittaa.

 

Rohkeasti solmun kimppuun!  


Mia Kähärä

Eläköön arki

Tänään ei tapahtunut mitään erikoista.


Sinä heräsit ennen minua - siksi tee ja kahvi oli noustessani jo keitetty. Minä petaan sängyn.
Näin se on aina ollut, vaikkei sitä ole koskaan sovittu. Se, joka herää ensiksi tekee aamupalan - se, joka viipyy sängyssä pitempään petaa sen.

Ensimmäinen kuppi teetä, sitten kahvia, sanomalehden silmäilyä. Puuroa. Niin päivä alkaa lähes aina.

Aamulla ei saa olla kiirettä - töihinkin on hyvä mennä hyvissä ajoin. Mieli ehtii mukaan. Työpäivän sisältö vaihtelee - sillä ihmisten kysymykset ovat niin moninaiset.
Töiden jälkeen kotiin. Vähän voileipää tai muuta pientä syömistä. Hetken huokaisu. Illan askareet ja tekemiset vaihtelevat. Monena kesäiltana kävimme uimassa jollakin Kotkan rannoista.

Nautimme iltapalaksi salaattia. Jonkin aikaa istun tietokoneen äärellä hoitamassa pankkiasioita tai jotain muuta. Hetken jaksan nuokkua TV:n äärellä, mutta sänky vetää kovasti puoleensa ja uni tulee nopeasti.

Ei mitään erikoista, ei mitään ihmeellistä. Päivän varrelle mahtuu lisäksi joitakin tekstiviestejä, puheluja tai sähköposteja tutuilta. Tämä on arkea. Mutta samalla tämä on sitä, mikä elämässä on parasta.

34 yhteistä vuotta on takana. Toivottavasti monia vuosia vielä edessä. Lapset ovat syntyneet ja kasvaneet
ja lähteneet elämään omaa elämäänsä.

Kuinka olemme selvinneet näin pitkälle yhdessä? Ei siihen varmasti mitään ihmeellisiä niksejä ole tarvittu. Yhtä kuitenkin pidän tärkeänä: olemme osanneet iloita arjesta. Tavallinen on parasta.

Viikossa on kuusi arkipäivää ja yksi pyhä. Näin päin - ei päinvastoin. Kun arki on arkea, on juhlakin juhlaa!

Seppo Apajalahti

Julkaistu Osviitassa 4/2009