Eläköön arki

Tänään ei tapahtunut mitään erikoista.


Sinä heräsit ennen minua - siksi tee ja kahvi oli noustessani jo keitetty. Minä petaan sängyn.
Näin se on aina ollut, vaikkei sitä ole koskaan sovittu. Se, joka herää ensiksi tekee aamupalan - se, joka viipyy sängyssä pitempään petaa sen.

Ensimmäinen kuppi teetä, sitten kahvia, sanomalehden silmäilyä. Puuroa. Niin päivä alkaa lähes aina.

Aamulla ei saa olla kiirettä - töihinkin on hyvä mennä hyvissä ajoin. Mieli ehtii mukaan. Työpäivän sisältö vaihtelee - sillä ihmisten kysymykset ovat niin moninaiset.
Töiden jälkeen kotiin. Vähän voileipää tai muuta pientä syömistä. Hetken huokaisu. Illan askareet ja tekemiset vaihtelevat. Monena kesäiltana kävimme uimassa jollakin Kotkan rannoista.

Nautimme iltapalaksi salaattia. Jonkin aikaa istun tietokoneen äärellä hoitamassa pankkiasioita tai jotain muuta. Hetken jaksan nuokkua TV:n äärellä, mutta sänky vetää kovasti puoleensa ja uni tulee nopeasti.

Ei mitään erikoista, ei mitään ihmeellistä. Päivän varrelle mahtuu lisäksi joitakin tekstiviestejä, puheluja tai sähköposteja tutuilta. Tämä on arkea. Mutta samalla tämä on sitä, mikä elämässä on parasta.

34 yhteistä vuotta on takana. Toivottavasti monia vuosia vielä edessä. Lapset ovat syntyneet ja kasvaneet
ja lähteneet elämään omaa elämäänsä.

Kuinka olemme selvinneet näin pitkälle yhdessä? Ei siihen varmasti mitään ihmeellisiä niksejä ole tarvittu. Yhtä kuitenkin pidän tärkeänä: olemme osanneet iloita arjesta. Tavallinen on parasta.

Viikossa on kuusi arkipäivää ja yksi pyhä. Näin päin - ei päinvastoin. Kun arki on arkea, on juhlakin juhlaa!

Seppo Apajalahti

Julkaistu Osviitassa 4/2009